Ovi murtuu
ja hän astuu sisään huoneeseen
Polttaa ihooni rakkulaisia, kirkuvanpunaisia kuvioita katseellaan
ja käärii kasvoni piikkilankaan
Katselee miten kierrän ympyrää uikuttaen kivusta
ja miten valahdan lattialle nykimään
Hänen olemassaolollensa on määrätty tarkoitus
olla arvottomien kiduttajana
Rankaisijana
hän nostaa minut seisomaan jotta voisi repiä suuni auki
ja käskystä minä huudan omaa surkeuttani
Kun hän tyhjillä silmillään seuraa särkymistäni
minä ihmettelen miksi annan sen tapahtua
Sillä hän ei kuuntele selityksiä
vaan käy saaliinhimoisena toimeen
kuurouttaen minutkin armolle
Ja minä nousen kunnes olen kasvotusten hänen kanssaan
ja hymyillen otan hänet syliini
Kuiskaan hänen korvaansa:
"Minähän kärsin sinun puolestasi, Pettymys."
Niin. Maalauksia on tulossa kunhan saan niitä maalattua. Kattolamppu kuoli toissapäivänä ==> en näe jatkaa noita kuvia. Ideoita silti on enemmänkin. Ja NaNo on sentään mihin purkaa suurinta tarvetta luoda tyhmiä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti