Kirjoittanut joskus tämän

Kävin läpi tiedostoa johon olin alkanut joskus kopioida valikoituja, alunperin vihkoihin kirjoitettuja "runoja". Tykkäsin tästä jopa nyt selatessani niitä O_o

Tämä helvetin ruma ja kaunis maailma

Minä näen arpeni

ja kiroan menneisyyteni

Ja huomaan

että samat arvet tuovat

ainutlaatuisuutta muuten niin

tavanomaisille reisilleni

Minä koen asioita

joita jään kaipaamaan

Joiden menetys on suurin

mahdollinen tuska

Ja joka silti on välttämätöntä

Ja kaikki ne hetket

ovat arvokkainta mitä minulla on

Suren ajan kulua

vaikka totean että se on

mielen luoma käsite

Ja että kaikki todellinen

on ainoastaan tässä ja nyt

Mina vihaan ja rakastan maailmaani

Olen sen luoja
pakotettuna polvilleen