Osa sydämestäni
jäi puuruhtinaan kaupunkiin
Osa minua on aina ollut tunturin tuulessa
Ja tämä ikävä luoksesi, kauniin kevään aikoihin
Kävelyt käsi kädessä
Kun kaadoit minut lumihankeen ennen luentoa
Ruohikossa tien vieressä
Tanssi keskellä yötä maailman nukkuessa
Meidän keittiömme
ja unenpöpperöinen huomenta
kun brittienglanti on liikaa vastaheränneille aivoille
Kynttiläleikit
ja maailman ihanin kievari
"Kiss me" juuri ennen lähtöä
ja huolestuneet katseet jalan ontuessa
Illat vastaleivotun keksin tuoksussa
Teekupin takaa kurkistavat tummat, iloiset silmät
ja musiikin täyttämät illat kynttilänvalossa
Luonasi taivaisiin vievän musiikin soidessa
Läheisyys
Rakastaminen
muuten niin peitelty
paitsi kaikkein luottamuksellisimman kiihkon hurmoksessa
Teidän kaikkien rakastaminen
Sen maailman rakastaminen
Lumiukot mäen laella ja piiloleikit illalla
pimeissä rakennuksissa
Ja se välittäminen kaukaisen ihmisen silmissä
kun hän kertomalla omasta elämästään
tuo elämänilon takaisin viileään iltaan portailla
Sade, lumi, auringonpaiste kuusenoksien läpi
Rannalla nuotion vierellä
hidas liike kun vastaheränneenä tanssitat minua ympäri
Matkat lautalla, junalla
näimme kaupunkien omalaatuiset pienet piirteet
Baarin etsiminen suurella porukalla
ja psykedeeliset kirkonkellot
Tapaaminen muukalaisten kanssa mäellä
ja peräänunohtunut lakki
Laulu ja viisaus
upealla, ennen niin vieraalla kielellä
Silittely vaaleanpunaisen valon kirjoittaessa
"kaunis", "upea", "ihana", "täydellinen"
sinun mitäänaavistamattomaan kehoosi
Kaikki se, minkä ei soisi päättyvän
Mikä kaikessa ihanuudessaan tuo syvän epätoivon
kyyneleet silmilleni
Osa sydämestäni jäi luoksenne
ja sen jättämä tyhjyys sattuu herkeämättä
Osa minua on kotimaani luonnossa,
nuotion loimussa, kahden perheeni luona
ja yksittäisten rakkaitteni käsissä
Osa minua on pohjoisessa erämaassa
Olen sirpaleina
Jakautunut
Onnellinen näistä särkymisen hetkistä
ja silti verinen
Miettien
soisiko tuon heikon kiven rinnassani
särkyvän yhtään enempää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti